Ruukkukasveja siellä ja ruukkukasveja täällä. Kotona on tullut varovaista palautetta kasvien määrästä, tai itse asiassa siitä että ruokapöydällä ei mahdu syömään eikä keittössä laittamaan ruokaa. Ihan aina ei edes voitelemaan leipää. Tilanne on tukala mutta onneksi väliaikainen. Heti kun yöpakkaset hellittää niin kasvit siirtyvät kuistille. Ja voikkoleivänhän voi sivellä myös kädessä... vielä muutaman kuukauden. Asennekysymys.
Koulun kanssa pitää kiirettä, stressiäkin olen ollut tunnistavinani muutamana päivänä. Välillä mietin, että jonkun kotitehtävän voisi hoitaa vähän sinne päin, mutta ei vaan pysty. Mihin on hävinnyt se nuoruuden huolettomuus? Sitä mietin kun lähetin seitsemäntoista sivuisen PowerPoint-esityksen väriopista opettajalle perjantai-aamuna. Taas lähti läksyjen teko hieman lapasesta. Nyt takaraivossa tykyttää viikon päästä häämöttävä ruukkukasvitentti. Ja näin päästiinkin takaisin aiheeseen.
Viherkasvien ihmeellinen maailma on toden teolla imaissut minut mukaansa. Aiemmin en useimmiten edes huomannut niitä. Nyt näen niitä joka paikassa. Tulen yleensä kotiin koulusta, työharjoittelusta tai kyläreissulta uuden kasvin tai pistokkaan kanssa. Auliisti ystäväni ovatkin pistokkaita antaneet, olisiko jotain tekemistä sillä, että olen hedelmäveitsi kädessä silmät kiiluen lähestynyt kyläpaikassa mielenkiinnon herättänyttä kasvia. Olen joissain asioissa sillä tavalla oma-aloitteinen. Kotirauhan säilyttämiseksi en kylläkään voi enää ottaa enempää. Paitsi mehipuun ja aaroninparran, kunhan löydän ne jostain kaupasta tai saan pistokkaat käsiini. Siis ihan pienet vaan.
Tässä kuitenkin tämän hetken valikoimaa kotoa, ja muutama joihin olen tykästynyt mutta jättänyt (toistaiseksi) kauppaan. Onhan tätä jännitysnäytelmää mahtavaa seurata kun uutta lehteä ja versoa puskee vauhdilla. Joka päivä täytyy tehdä ihmettelykierros, ihan kuten kesällä pihalla.
Enkelinsiiven 'Begonia Corallina' pistokkaita juurtumassa.
Ihmepensas 'Codiaeum variegatum' ja siroliuska-aralia 'Schefflera arboricola' pukkaavat uutta lehteä.
Kolmea anopinkielilajiketta 'Sansevieria' tulossa. Siinäpä sellainen huoneilmanpuhdistaja, että poistaa jopa formaldehydiä jos sellaista sattuu jostain syystä ilmassa leijumaan.
Myös kirjorönsyliljan 'Chlorophytum comosum' pistokkaat nähtävästi viihtyvät uudessa ruukussaan.
Viheradiantumi eli hiussaniainen 'Adiantum raddianum' on uusimpia kasvejani. Se vaatii ahkeraa kastelua ja suihkuttelua. Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä; heleä ja vehreä pilvi, jonka mustat lehtiruodit tekevät siitä ainakin omaan silmään herkän ja hienostuneen.
Tässä lihansyökasvi ja tapa jolla se kannattaa istuttaa. Kaksi saviruukkua sisäkkäin ja kosteaa sammalta molemmissa takaavat sille suomaiset olosuhteet, jollaisissa se viihtyy luonnossakin.
Ja onhan tämä kauniskin.
Koulun myymälässä upea, lähes epätodellisen näköinen alokasia eli juurakkovehka 'Alocasia' sekä yhtä hämmentävän kaverin, laskuvarjolyhdyn 'Ceropegia sandersonii' kukka.
Kelloköynnöksen 'Copaea scandens' taimet hyvällä mallilla.
Viimeisin roskisdyykkaus eli hieman muotopuoli atsalea 'Rhododendron simsii' viihtyy alakerran viileällä ikkunalaudalla.
Loppuun vielä vahvat suositukset viherkasvi-ihmisen tykötarpeistoon. Olen ihastunut ikihyviksi Ikean kastelukannuun. Kannu, joka on niin kaunis että sen voi huoletta jättää esille. Materiaaleina puu ja metalli iänikuisen muovin sijaan. Se on kevyt mutta tukeva ja siitä on helppo kaataa, ja koska se on kahden litran vetoinen sitä ei tarvi täyttää koko aikaa. Eli aivan helmi.
Toinen jo välttämättömäksi käynyt väline on Plastexin sumutinpullo, joka on aivan omaa luokkaansa. Sumu tulee niin hienona, tasaisena ja kevyenä, että vesi ei muodosta pisaroita eikä jää valumaan. Sitä on kevyt painaa ja yhdellä painalluksella sumua tulee pitkään. Ihan kuin pullossa olisi aerosolia, mutta siellä siis ei ole mitään ylimääräistä.
Minä toivotan paavonnukkumatin rapsahtelun myötä rattoisaa sunnuntai-iltaa ja alan pänttämään tenttiin. Se on kiitettävä tai ei mitään.
